Pihlaja viihtyy monenlaisilla paikoilla, mutta kukkiakseen se kaipaa paljon valoa.  Ravinteikkaassa paikassa se saattaa yltää 20 metrin korkeuteen. Pihlaja elää 100–150 vuotta.

Pihlajan silmut ja lehdet ovat suuret. Lehdessä on yleensä 7 lehdykkäparia ja pariton päätylehti.  

Keijukaisen omenia

Syksyllä  pihlajan lehdet muuttuvat komean punaisiksi ja marjat kypsyvät oranssinpunaisiksi. Jos halkaiset pihlajanmarjan, huomaat sisuksen olevan kuin halkaistu omena pienoiskoossa.

Tieteellinen nimi (Sorbus aucuparia) kertoo pihlajan olevan ”Puu, joka tuo linnut luokseen”. Jopa 50 lintulajia napsii pihlajanmarjoja. Marjojen päässä oleva viisisakarainen risti oli merkki pihlajan pyhyydestä ja taikavoimasta.

Linnun vatsan kautta kulkeneet siemenet itävät paremmin kuin suoraan maahan pudonneet. Pihlajan voi nähdä kasvavan vaikka toisen puun kolossa tai oksanhaarassa.

Pyhä puu

Pihlajaa pidettiin ennen pyhänä puuna, joka suojasi ja vartioi. Sen kaatamisen uskottiin tuottavan huonoa onnea.

Pihlajan uskottiin suojaavaan taloa salamaniskuilta, olihan pihlaja ukkosenjumalan puolison Raunin pyhä puu. Paimenen pihlajainen sauva suojasi karjaa susilta ja muilta vaaroilta.

Huonekaluja, koreja ja lääkettä

• Pihlajan ja tuomen puuaines on kaksiväristä, melko kovaa ja taipuisaa.
• Molemmista on tehty sauvoja ja niitä on taivutettu luokille. Luokki on hevosen valjaita yhdistävä kaari, joka pitää valjaat irti hevosen kyljistä.
• Peltotöissä käytettyjen puuharavien piikit valmistettiin pihlaja- tai tuomipuusta.
• Pihlaja on kaunista huonekalupuuta. Suomen presidentinkin työpöytä on pihlajaa.
• Tuomen oksista on punottu koreja. Oksilla on suojattu hedelmäpuiden taimia jäniksiltä.
• Tuomenmarjoja on käytetty lääkkeenä ja mausteena ja sekoitettu jauhon joukkoon ravinnoksi.
• Pihlajanmarjat sisältävät paljon C-vitamiinia. Niistä valmistetaan muun muassa hilloa ja hyytelöä.  

Lue lisää tuomesta!