• Tutuimpia villeistä pajuista ovat raita, kiiltolehtipaju ja halava, muualta tuoduista Terijoen salava ja hopeapaju.
• Suurin osa pajuista kasvaa pensaina, muutamat kohoavat puiksi.
• Pajun tunnistaa ennen kaikkea ”satahaaraisesta” hahmostaan.
• Pajut viihtyvät valoisilla rannoilla, ojien varsilla ja muissa kosteissa paikoissa. Ne leviävät nopeasti. Pajua on vaikea karkottaa paikasta, jonne se on kerran juurtunut. 

Taikavarpu ja elämänoksa

Entisaikaan uskottiin, että vikkelästi kasvava paju antaa ihmiselle nuoruutta ja elinvoimaa. Väkeä vihdottiin ”elämänoksilla” ja lausuttiin loitsuja. Uskottiin, että nukkuva, joka virvottaessa heräsi heti, olisi aamuvirkku koko vuoden. Oksilla karkotettiin pahoja voimia. Kaivon paikkaa on on etsitty pajunvarvun avulla. 

Pajusta moneksi

• Ojanvarsilta kerättiin lehtikerppuja kotieläimille talviruoaksi.
• Oksista punottiin koreja ja pyydyksiä.
• Rekien ja puuastioiden osat kiinnitettiin taipuisilla vitsaksilla.
• Kuoresta valmistettiin virsuja jalkineiksi ja liotettiin kipulääkettä, salisiinia, joka lievitti reumassa, päänsäryssä ja kuumeessa.
• Kuoriliemi värjäsi langat keltaisiksi tai ruskeiksi ja parkitsi nahat.
• Vitsaksista, kuoresta ja juurista punottiin narua ja köyttä.

Pajua ei ole arvostettu rakennus- tai huonekalupuuna. Jos haluat kokeilla pajusta punomista, paras aika kerätä materiaalia lokakuusta maaliskuulle. Pajun keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan.