Kuusi on helppo tunnistaa. Sen terävälatvainen muoto vaihtelee kapeasta kynttiläkuusesta leveäoksaiseen jättiläiseen. On ajateltu, että kodan malli olisi lähtöisin kuusesta. Avarassa paikassa kuusen alaoksista kasvaa ikivihreä pihakatos ja lapsille suojaisa leikkipaikka. 

Juhlapuu

Kerran vuodessa kuusi koristellaan ja valaistaan suuren juhlan kunniaksi. Ikivihreät oksat koristivat uskonnollisia menoja jo muinaisessa Egyptissä. Kalevalan Väinämöinen kertoi Ilmariselle Pohjolan kukkivasta kuusesta. Suomeen joulukuusi kulkeutui Saksasta, jossa on satojen vuosien ajan koristeltu ”paratiisipuuta”. Entisaikaan hautajaisissa oli tapana, että matkalla kotoa hautapaikalle merkittiin tien varrellekarsikkopuu: katkottiin oksia männystä tai kuusesta tai kaiverrettiin puun kylkeen tietoja vainajasta. Karsikolla haluttiin estää kuolleita palaamasta elävien luo kummittelemaan. Nykyään surupuu kuusi kasvaa hautausmailla ja havuilla koristetaan hautoja. 

Kerkkiä ja kanteleita

Kuusi kasvaa lähes koko Suomessa. Se kestää hyvin varjoa ja siksi se selviytyy koivujen ja mäntyjen seassa, vaikka muut lajit kasvavat aluksi kuusta nopeammin. Ajan myötä kuusi  kohoaa puistamme korkeimmalle, jopa 30–40-metriseksi. Euroopan korkein puu on 62 metrin mittainen kuusi. Alkukesällä kuusessa on vuosikasvaimet eli kerkät. Niistä saa maustetta teehen tai siirappia sokerin kanssa keitettynä. Touko–kesäkuussa kuusta koristavat tummanpunaiset kukat. Kuusi on suosituin rakennuspuumme ja nopeasti kuivuva polttopuu. Ennen vanhaan kuusesta sahattiin karhi maan muokkausta varten. Kuusta käytettään vieläkin kielisoitinten kuten kanteleitten ja kitaroiden valmistuksessa.