Kun nuoren männyn (tai kuusen tai katajan) latva katkaistaan ja kuoritaan ja oksat katkotaan tapeiksi, saadaan mäntä.

Honka on iäkäs, iso ja suorarunkoinen mänty. Mänty elää  jopa 800-vuotiaaksi. Mäntyvanhuksia kutsutaan ikihongiksi. Tosi pitkiä ihmisiä joskus hongankolistajiksi. Kolmas nimi samalle puulle on petäjä. Kun Suomessa oli pula ruoasta, männyn kaarnan alta, nilakerroksesta, kuivattiin ja jauhettiin pettua, jota sekoitettiin leipätaikinaan. 

Vaikka mänty on suomalaisille tärkeä ja tarpeellinen puu, meillä on sanonta, että jokin menee päin mäntyä tai päin honkia eli hullusti. 

Käkkärästä jättiläiseen

Mänty kasvaa melkein koko Suomessa. Se vaatii runsaasti valoa.

Männyllä on laajalle levittyvät ja syvälle ulottuvat juuret. Koska sillä ei ole juurikarvoja, se tarvitsee veden ja ravinnon ottamiseen sienirihmaston apua. Männyn kavereina tunnetaankin ainakin sata eri sienilajia.

Männyn pitkät neulaset kasvavat pareittain. Rungon alaosan kaarna on tummanruskeaa ja halkeillutta. Yläosan punaruskeasta kuoresta voi irrota ohuita palasia kuin silkkipaperia.

Käpy

Touko-kesäkuussa männyn siitepölyä leviää kaikkialle ja punaiset emikukat pölyttyvät. Toisena vuonna emikukista kehittyy vihreitä käpyraakileita. Kolmantena vuonna ne kypsyvät harmaanruskeiksi.

Auetessaan kävyt napsahtelevat ja yksisiipiset siemenet irtoavat. Harmaanruskeina kävyt kopsahtelevat maahan askartelijan kerättäväksi.

Tervaa ja tärpättiä

Mänty on suosittu viljelypuu ja tärkeä tarvepuu.

Männyn lastuista on tehty koreja ja päreitä. Entisaikaan päreet eli pitkät, ohuet mäntylastut paloivat iltaisin pirtissä. Lasten tehtävänä oli vaihtaa uudet päreet palaneiden tilalle. Purjelaivojen aikaan tervahaudoissa valmistettiin mäntytervaa, jota kaupattiin ulkomaille. Tervalla suojattiin laivojen puuosia ja köysiä. Tervaa käytettiin myös lääkkeeksi varsinkin ihosairauksien hoitoon. Nykyään männyn paksuista rungoista valmistetaan rakennuspuuta, ohuemmat päätyvät sellu- ja paperitehtaisiin. Sahajauhosta syntyy lastulevyä. Kemianteollisuus valmistaa männystä muun muassa tärpättiä ja puuspriitä.

Karhun kasvattaja

Ennen uskottiin, että karhu oli kotoisin Otavasta eli Ison Karhun tähtikuviosta. Sieltä karhu laskettiin honkaan, jossa männyn haltija Hongatar sitä hoiti ja kasvatti. Karhu oli pyhä eläin, jonka metsästäjä kaatoi tarkkojen sääntöjen mukaan. Karhun kunniaksi pidettiin peijaiset, joissa tanssittiin, syötiin ja juotiin. Metsän kuninkaan kallo ripustettiin karhunkallohonkaan. Sitä pitkin karhun uskottiin palaavan Otavaan. Petäjä on mahtanut olla hurja näky runkoon naulattuine pääkalloineen!